SAP-osaajan alkutaipale voi olla kivikkoinen

Aloittelevan SAP konsultin uran alkutaipale voi olla kivikkoinen. Asiakas käyttää SAPia tehostaakseen liiketoimintaansa kun taas SAP-toimittaja myy konsulttipalveluja ja ratkaisuja (tehostaakseen asiakkaan liiketoimintaa). Tämän artikkelin tarkoitus on valaista eroja joita löytyy eri SAP-toimijoiden välillä ja auttaa tätä kautta aloittelevaa SAP-konsulttia valitsemaan sen sopivimman vaihtoehdon.

SAP-konsultiksi lähdetään usein kahdella tapaa; aloittaen suoraan SAP-konsulttitalossa tai työskennellen ensin muutamia vuosia yrityksessä joka käyttää SAPia. Jälkimmäinen on omasta mielestäni se oikea vaihtoehto silloin kun kyse on liiketoimintalähtöisestä konsultoinnista.

Ensimmäisen konsulttitalon valinta vaikuttaa hyvin pitkälle siihen, millaisia SAP tehtäviä pääsee tekemään nyt ja tulevaisuudessa. Jos SAP-organisaatiossa aiemmin on ”päässyt” tekemään laaja-alaisesti SAPin kanssa töitä konffaten, määritellen ja ottaen käyttöön uusia ratkaisuja jne. voi siirtyminen suuren SAP-talon palvelukseen olla jonkinasteinen shokki. Lisäksi konsulttina haluat edistää asiakkaan liiketoiminnan kehittymistä mutta sinun ehkä pitäisi haluta myös myydä asiakkaalle enemmän jolloin talo saa enemmän.

Suurissa SAP- konsulttitaloissa erikoistuminen on usein viety huippuunsa ja jokainen konsultti työskentelee hyvin kapealla sektorilla. Tästä seuraa väistämättä se, että konsultiksi alkava ehkä unohtaa suurimman osan oppimastaan ja kokee jonkinasteista turhautumista työssään. Erikoistumiseen on omat syynsä, mutta yksi syy voi olla se, että projekteihin halutaan enemmän konsultteja (eli asiakkaalta laskutettavaa) mutta myös siksi että halutaan syvällisellä tietämyksellä varmistaa talon kilpailukyky SAPin osalta. Tästä erikoistumisesta seuraa mielestäni kuitenkin se, että projektien kustannukset nousevat ja projektijohtamisesta  muodostuu entistä vaikeampaa. Tämä on muna-kana ongelma koska liiallisella erikoistumisella talo hinnoittelee itsensä ulos sekä konsultit turhautuvat ja liian laajalla sektorilla talon osaaminen on pintapuolista tai vaatii paljon koulutusta konsulttitasolla ja kaikista konsulteista ei edes ole omaksumaan tätä kaikkea tietomäärää.

Olen törmännyt SAP-taloihin, jotka kykenevät pyörittämään SAPia globaalissa toimintaympäristössä kymmenen osaajan voimin (tai jopa allekin tämän) ja kykenevät suoriutumaan liiketoiminnan muutoksista ja laajennuksista itsenäisesti. Näillä osaajilla on toki kädet täynnä töitä ja tuntevat oman moduulinsa läpikotaisin, mutta uskon että he myös nauttivat työstään koska tietävät olevansa avainhenkilöitä.

Tästäkään syystä joskus en pysty olemaan ihmettelemättä sitä väen paljoutta, mitä projekteissa joskus olen nähnyt työskentelevän. Joissakin projekteissa saattaa olla niin, että on jopa tuote-, asiakas- ja toimittaja-perustietojen ylläpidolle on omat henkilönsä (tai jopa tiiminsä!). On selvää että tällaisissa projekteissa SAP-tietämyksen vaatimustaso per konsultti on hyvin alhainen ja projektiin voidaan ottaa väkeä suoraan ”pystymetsästä” koska heidät voi kouluttaa tehtävään muutamassa päivässä. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että toki vaaditaan niitäkin, jotka tuntevat laajemmasti SAPia mutta näihin tehtäviin pääseminen on aloittelevalle konsultille täysi mahdottomuus.

Etsiessäsi siis ensimmäistä SAP-konsulttitaloa mieti tarkkaan millaisia tehtäviä haluat. Jos isot haasteet ja jatkuva oppiminen kiinnostaa, silloin suosittelen huomioimaan artikkelin näkökulmat. Jos mielestäsi työ on työtä ja hanskasi tippuvat kun kello lyö 1600, en usko että sinusta koskaan kehittyy todellista SAP-osaajaa (ellet ole lapsinero tai muuten vain varustettu tavallista paremmalla aivokapasiteetilla). SAPin osalta tilanne on sama kuin muualla IT:ssä – halutessasi olla jossakin hyvä sinun täytyy ponnistella sen eteen ja olla hyvin motivoitunut asiasta.

Muita vastaavia artikkeleita

SAP konsultiksi – mitä ja miten?

Valoisa tulevaisuus

Read Full Post »

IT-konsultoinnin globalisaatio kääntyy(kö?) itseään vastaan

Viime aikoina IT-projekteissa tai projekteissa yleensäkin on ollut tilanteita, joissa suuret toimijat eivät enää kykenekään palvelemaan asiakkaitaan halutulla tavalla. Syynä ovat kielimuuri, aikaerot ja kulttuuri.

Sanokoon selvitykset mitä hyvänsä, niin epäilen että jatkuva kustannusten alentaminen matalapalkkaisten maiden kautta tulee jossakin vaiheessa kolahtamaan omaan nilkkaan. Tähän olen törmännyt jo monta kertaa isojen toimijoiden kohdalla. Suurimpana syynä ovat kielen ymmärtämisen ongelmat. Esimerkiksi eräs iso kansainvälinen toimiva toimija sai IT-projektin hoitaakseen, mutta loppukädessä projektia eteenpäin vietäessä kävi niin että tämä toimija joutui hankkimaan talon ulkopuolelta paikallisia konsultteja kalliilla, jotka kykenivät selvittämään asiat asiakkaan kielellä.

Vaikka molemmat osapuolet puhuisivat hyvin samaa kieltä, asiakas kuitenkin usein haluaa ratkaisunsa toimivan omalla kielellään ja tästä aiheutuu projekteissa vielä suurempia ongelmia kuin itse kommunikoinnissa. Tästä seuraa se, että pitää pahimmassa tapauksessa kääntää kaikki materiaalit paikalliselle kielelle ja rakentaa kieliversioita erinäisiin raportointi-ohjelmiin. Myös toimitettavan ratkaisun osalta pitää ehkä toteuttaa kieliversio halutulla kielellä joka ei ole ihan pieni juttu ottaen huomioon käyttöliittymät, raportit, lomakkeet jne.

IT -projekteissa on jo muutenkin liian usein väärinymmärryksiä terminologian suhteen ja tilanne vain pahenee kieliongelmilla. Tästä syystä väitän että tulevaisuudessakaan Suomessa ei tultane näkemään paljoa liiketoimintakriittisiä IT-projekteja jotka hoidetaan englanniksi joitakin poikkeuksia lukuunottamatta (eli jos yrityksellä on määritelty englanti kielekseen).

Onko oikeasti keskittämisen tuoma säästö niin suuri että kannattaa viedä mm. IT-tuki halvempiin maihin?

Miinus pisteitä kun satelee väistämättä pitemmistä vasteajoista, eikä ole lainkaan outoa joutua odottamaan 1-2 kuukautta esimerkiksi kannettavaa tai sähköpostitunnuksia. Näissä tapauksissa, joissa globalisaatio on tapahtunut, on mielestäni hyvin usein seurattu talouden lukuja ja arvioituja säästöjä ideaalimaailmassa eläen, jossa kaikki toimii kuin unelma. Loppukäyttäjät ne yleensä maksavat tästä eniten, puhumattakaan työmoraalista joka murenee pahasti, jos joudutaan 1-2 kuukautta odottamaan 1-2 minuutin työstä, joka menisi tässä tapauksessa vaikkapa sähköpostitunnuksen luontiin.

Read Full Post »

Konttorirottana pääkaupunkiseudulla

Vietin viikon jos toisenkin (taas) pääkaupungin vilinässä ja vilskeessä erään projektin tiimoilta enkä voinut lakata ihmettelemästä ihmisiä jotka jaksoivat kehuskella päivästä toiseen kuinka kävivät kuka missäkin juhlimassa tai oli hankkinut taas minkäkin hienon aparaatin.

Viikkojen perästä tulin johtopäätökseen, että kai se on pääkaupunkiseudulla tapana, kun ei muutakaan elämää ole, niin pitää esittää harrastavansa 10 eri lajia, juosta illalla kaupungilla shoppaamassa, hummailemassa, hännystelemässä tai sitten muuten vain istua trendikkäästi kahvilla kamraatinkanssa – kämpillä kun ei voi olla ja rentoutua (muuten kuin vetämällä lärvit).  Tätä ymmärsin jokseenkin, sillä olinhan asunut jonkin aikaa Mansessa Hämeenkadun varrella (kunnes päätin unettomien öiden riittävän), jossa sain unen päästä kiinni noin klo 0200 kun liikenne hiljeni riittävästi alkaakseen akusta taas aamulla klo 0500. Mukulakivikadut kunniaan! Voitte uskoa, että manasin mukulakivetyksen keksijät useamman kerran jonnekin syvälle. Koko rakennus tärisi bussien ja kuorma-autojen jylistessä kadulla.

No joka tapauksessa taas maanantai-aamuna lähdin kiltisti kohti pääkaupunkia kaikkien muiden kiireisten pisnes-ihmisten tavoin samalla koettaen välttää nousevaa ärtymystäni paikkaa ja sen wannabe-ihmisiä kohtaan. Matkaani oli edeltänyt tuskastuttava hotellien ja lentojen varaaminen koska kaikki hotellit ensi silmäykseltä olivat täynnä, mutta löysin kuin löysinkin huoneen itselleni. Mietin hotellivarausta tehdessäni, että on väärin laittaa työntekijä maksamaan työnteosta johtuvat kulut, mutta ajattelin samalla että menköön nyt sitten tämäkin minun piikkiini – johan olin maksanut pankkien viime vuosien munauksista oman osuuteni. Tämä oli kuitenkin nostanut verenpaineeni yli normiarvojen ja niska punertaen kipusin lentokoneeseen.

Mietin matkallani, että edes Turussa jota pidetään yleisesti epämiellyttävänä paikkana asua (sallittakoon ujohko ilmaisuni) ei ole vastaavaa ilmapiiriä (yhtä kiireistä, tylsää ja pinnallista) havaittavissa. Olin käynyt Turkkusees aikoinaan useampia kertoja ja mielestäni paikka oli jokseenkin jopa viihtyisä. Lopulta taksissa matkalla asiakkaalle alkoi mielialani laskea kuin lehmän häntä ja koetin hokea itsekseni ”tänään on hyvä päivä” -mantraani jolla useimmiten kykenin loihtimaan kasvoilleni ”iloisen” ilmeen, mutta joka tällä kertaa taisi jäädä enemmän irvistykseksi. Muistin taksissa vaihtaa pari sanaa taksisuharin kanssa kysellen ajoista ja ruuhkista ollen epäilemättä todella paljon suharin päivästä kiinnostunut. Suhari varmasti ajatteli että tukkisi tuokin peräkylän perkele jo suunsa että saisi olla rauhassa. Aikani turinoituani päätin katsella harmaita betonibunkkereita, laitapuolen kulkijoita ja kiireisiä ”pisnes”-ihmisiä jotka tärkättyinä ja naama vakavana kiiruhtivat puolijuoksua seuraavaan tapaamiseensa tekemään lisää rahaa – kuten valitettavasti minäkin.

Perillä tapasin sitten muun porukan ja juttelimme lennosta, säästä jne. Turinoimme aikamme ja tumpattuamme tupakat kävelimme asiakkaalle. Palaverit ja päivät seurasivat toisiaan ja illat hotellissa vailla mitään tekemistä. Joka ilta manasin itseäni ja halukkuuttani tunkea jokaiseen projektiin mukaan. Vapaaehtoiset saivat aina Suomen harmaissakin paskahommat – niin minäkin. Mitä pidemmälle palaverit etenivät, sitä vähemmän välitin enää projektista. Olin jo edennyt neuroottisuudessani siihen pisteeseen, että laskin tunteja jolloin pääsisin pois koko tästä hullunmyllystä. Viimeisinä komennuspäivinäni lopulta napsahti. Erään wannabe-konsultin kanssa henkilökemiamme eivät toimineet lainkaan yhteen ja siksikin oli erittäin vaikeaa tulla toimeen hänen kanssaan. Hän oli minun mielestäni olemukseltaan kuin konttorirottien Gary Cole vaikka ei pomoni olekaan. Tahtoessaan jotakin hän aloitti lauseensakin samoin sanoin: ”you know – it would be great if you..”. Tätäkin tosin siedin ikenet verta valuen kuvitellen olevani arvokaskin konsultti asiakkaalle ja laskiessani taas tunteja.

Kestin siis tätä touhua hädintuskin ja tein kiltisti minulle annetut tehtävät, mutta lopulta perjantaina napsahdin lopullisesti kun tämä samainen konsultti alkoi ehdottelemaan että olisipa hienoa jos voisin tulla heti maanantaina, eli sovittua päivää aiemmin ”Stadiin”, jotta voisimme valmistautua seuraavan päivän asiakastapaamiseen. Siinä vaiheessa minulla pimahti. Niin hyvin minulle ei sentään maksettu, että olisin vapaa-aikaani käyttänyt tällaiseen (ja ylitöistä kun ei maksettu). Päätin itsekseni mutisten (kuten konttorirottien Milton) että ”nyt ainakin otan loparit työstä” heti seuraavana arkipäivänä tai vähintäänkin siirryn tekemään oikeita töitä vaikka sitten lapion varressa – ainakin säilyttäisin itsekunnioitukseni.

Matkalla kotiin koneessa istui vieressäni jokin wannabe-miljonääri joka koko matkan väkersi puhelimellaan jotakin. Eikä riittänyt että puhelimia olisi ollut yksi vaan piti olla kaksi. Toinen oli Nokian kommunikaattori ja toinen älypuhelin mallia E51. vuorotellen näitä puhelimia piti ottaa esiin ja lukea näistä jotakin tekstareita. Hän vähät välitti lentoemoista ja kuulutuksista pitää elektroniset laitteet suljettuina. Moinen itsekkyys oli mielestäni ”stadin”  tapakasvatuksen tulosta. Olin pitkälle kahden vaiheilla, ujutanko purkkani hänen selkänsä ja penkkinsä väliin jota siis olin jäytänyt koko matkan, mutta en saanut kuitenkaan tätä tehtyä.

Jos siis joku tietää työpaikan joka luonteenpiirteeni huomioiden olisi minulle soveltuva, toivon teidän ottavan yhteyttä. Tiedän että olen ehkä hieman särmikäs, mutta uskon tulevan työnantajani arvostavan erilaisuutta. Toivon, että minun ei tarvitse maksaa työnteosta syntyviä kuluja, työ on mielenkiintoista, ei tapahdu pääkaupunkiseudulla, ei vaadi päätä, pääsen itse vastaamaan siitä mitä teen ja paskanpuhujia ei ole.  Kiitoksia yhteydenotoista!

Read Full Post »

Valoisa tulevaisuus

Luin muutama viikko sitten uutisen, että SAP-konsulteista on pulaa. Tällä hetkellä pelkästään pohjoismaissa olisi 800 konsultin vaje, kun taas maailmanlaajusesti puhutaan jopa 3000-4000 konsultin vajeesta.

Tämän vajeen työmarkkinoilla huomasin jo yli puoli vuotta sitten, kun avasin oman ansioluetteloni internet-rekrytointipalveluun. Tämän jälkeen olenkin saanut vastata viikottain useita kertoja puhelimeen, kun ulkomaalaisista firmoista otetaan yhteyttä ja kysytään kiinnostustani osallistua SAP-projekteihin.

En tiedä, johtuuko tämä innokas tiedustelu ansioluettelostani, mutta joka tapauksessa sen julkaistuani minuun otettiin heti samana päivänä yhteyttä ulkomaalaisesta yrityksestä ja kysyttiin kiinnostustani osallistua johonkin suureen pohjoismaiseen projektiin SD-konsultin roolissa. Eräs Suomessakin toimiva kansainvälinen IT-firma tarjoaa toistuvasti mielenkiintoisia työtehtäviä ja he rekrytoivatkin jatkuvasti konsultteja joilla on osaamista jostain SAP-moduulista. Tällä hetkellä yritykset tuntuvat olevan lähes epätoivoisia etsiessään osaavaa konsulttia ja kieltäytyessäni tehtävästä he tiedustelevatkin että tuntisinko ketään jota sattuisi paikka kiinnostamaan.

Miksen sitten lähtisi? Vaikka palkkaus onkin huomattavasti parempi kuin täällä Suomessa, niin projektit ovat kuitenkin vain 6-12 kuukauden mittaisia. Yritykset myös lupaavat huimia tuntipalkkoja, mutta koskaan ei voi olla varma että työskentelet projektissa sadan prosentin panostuksella koko projektin ajan. Pääosa näistä projekteista sijaitsee ulkomailla, joten vaatisi hieman seikkailumieltä lähteä mukaan.

Täällä Suomessakin on kuitenkin töitä tarjolla jatkuvasti, joten tällä hetkellä tulevaisuus näyttääkin melko valoisalta.

Read Full Post »

SAP konsultiksi – mitä ja miten?

Moni SAPia töikseen käyttävä taho miettii jossakin välissä SAP-konsultin ehkä rahakastakin uraa, mutta keinot murtautua konsulttimaailmaan ovat epäselvät. Tässä artikkelissa kerromme muutamia vinkkejä, kuinka on mahdollista edistää mahdollista tulevaa konsultin uraa ja että kuinka päästä sisälle SAP-maailmaan.

Ensinnäkin on pakko korjata muutamia harhaluuloja:

• Konsultin ura ei todellakaan ole niin rahasta kuin luullaan. Se on kokenut huomattavan inflaation ja nykypäivänä Suomessa konsultti tienaa n. 2500-4500 euroa/kk riippuen kokemuksesta. Poikkeuksia on, mutta näihin tähdenlentoihin itsensä rinnastaminen ei ole realistista.
• Konsultin työ varsinkin asiakasrajapinnassa on epäkiitollista työtä. Hyvästä työstä ei mainita ja huonosta tulee senkin edestä kuraa. Tästä huolimatta pitäisi jaksaa tehdä asiakaspalvelutyötä asiakkaille, jotka eivät joko halua ottaa sanomaa vastaan tai eivät vain ymmärrä sitä.
• Nykyään SAPista löytyy paljon osaamista Suomestakin, joten kilpailu on koventunut huomattavasti. Se, että osaa SAPia ei tee vielä mitään, vaan pitää olla SAP-projekteja takana – ne painavat vaakakupissa eniten.
• SAP-konsulttina oleminen on jatkuvaa opiskelua. Ei riitä että tekee projekteja vaan pitää myös olla selvillä pari vuotta tulevaisuuteen mitä SAPilta on tulossa. Pelkästään SAP ERP versioiden hallinnassa on haastetta varsinkin jos siirtyy 4.6C tai 4.7 versiosta versioon 6.0.
• Työ on projektiluontoista ja loppuvaihe on joka projektissa raskas. Kun projekti on takana, alkaa heti perään toinen ennenkuin entisestäkään on kunnolla toipunut. Tässä kärrynpyörässä moni ei jaksa olla mukana pitkään.

Jos kuitenkin haluat konsultiksi?

Konsultin uralle lähdetään usein joko jonkin SAP-kurssituksen kautta taikka jos yritykseen jossa työskentelee hankitaan SAP. Näistä jälkimmäinen on usein se yleisin tapa. Kuten muissa tämän sivuston artikkeleissa on sivuttu tätä asiaa, olennaisinta on hallita ensin käytännön liiketoiminnan kuviot alalta jolla työskentelee. Se tarkoittaa sitä että syvällisesti ymmärtää, mihin EAN-koodeja käytetään, mitä ongelmia voi olla tavaran vastaanotossa, mitä missäkin käytännön tehtävässä työskentely vaatii tietojärjestelmiltä, … Ilman tätä osaamista ei mielestäni kehity hyväksi konsultiksi. Miten auttaa asiakasta määrittelyvaiheessa, jos ei itsekään ymmärrä liiketoiminta-aluetta? Tekninen konsultointi ja varsinkin ratkaisukonsulttien työ on asia erikseen, mutta näissäkin olisi hyvä osata käytännön prosesseja. Tämän sanon siksi, että liian usein teknisillä kikkailuilla ja uusilla järjestelmähankinnoilla koetetaan ratkaista ongelma, jonka voisi aivan yhtä hyvin ratkaista muuttamalla tapoja toimia. Tästä ei konsulttitalo saa rahaa ehkä niin paljon, mutta takuuvarmasti talo saa asiakkaan luottamuksen ja arvostuksen joka kiirii ehkä eteenpäinkin.

Asiakasyrityksessä pitäisi jaksaa työskennellä SAPin parissa 2-5 vuotta. Tänä aikana saa samalla hyvän pohjan SAP-konsultiksi. Teknisenä henkilönä (jos asiakas itse ylläpitää SAPia) osaaminen on jo vahvaa parin vuoden päästä jos tekee tätä täysipäiväisesti ja pääsee tekemään laajemminkin esimerkiksi integraatioita.

Mille osa-alueelle?

Alla linkki, josta näkee mm. UK:n SAP-palkkauksia, suosittuutta per tehtävä jne. Tätä samaa voi karkeasti ajatella myös Suomeenkin, varsinkin jos muutos % on suuri esimerkiksi ylöspäin. http://www.itjobswatch.co.uk Laita hakusanaksi SAP.

Nyt suosituimpia osa-alueita ovat BI (Business Intelligence), portaali ja liiketoiminta-osaamiskonsultointi. Tekniikka tulee kaukana takana. Nykyään haetaan yhä enenevissä määrin osaajia, jotka hallitsevat SAPia ennemminkin prosessimielessä alusta loppuun kuin että osaavat yhden moduulin.

Murtautuminen konsultiksi

Parasta olisi, jos olet ollut jonkin osa-alueen vastuullisena asiakkaan puolella ns. pääkäyttäjänä. Tällöin todennäköisesti tunnet liiketoiminnan hyvin ja olet saanut samalla SAPista pääkäyttäjäkoulutuksen joka on huomattavasti laajempi kuin loppukäyttäjille annettava. Tähän tehtävään projektissa kannattaa pyrkiä jos mahdollista. Asiakkaan projektipäälliköille tilanne on vaikeampi koska he eivät opi SAPia vastaavalla tavalla kuin pääkäyttäjät, ”ainoastaan” SAPin projektimetodin ja osia sieltä täältä. Pidä mielessä että konsulttitalo katselee enemmän tai vähemmän asiakkaan projektiryhmäläisiä potentiaalisina konsultteina ja hyville henkilöille löytyy aina töitä. Usein suora rekrytointi on kiellettyä asiakas-toimittaja suhteessa, mutta jos työntekijä itse lähtee ja toimittaja hänet myöhemmin palkkaa, on ehkä tilanne toinen. Joka tapauksessa toimittajan konsultit tuntevat paljon muita SAP-konsultteja ja siksikin on tärkeää että teet asiat hyvin ja olet muutenkin motivoitunut koska sana kiertää ja kuitenkaan osaajia ei ole arviolta kuin 2000-3000 konsulttia Suomessa.

Hanki sertifikaatti vaikka itse. Sertifikaatti on pelkkä paperi, mutta sillä on usein iso painoarvo Asiakkaalle. Jos sinulla on tällainen, se on osoitus siitä että osaat jotakin vaikka projekteja ei olisikaan kuin yksi ja ainoa.

Asiakkaat katsovat usein konsulttien CV:t ennen projektiryhmän kiinnittämistä ja jos projekteja ei ole takana, on vaikea päästä tiimiin mukaan. Asiakasprojekti lasketaan tällöin usein yhdeksi projektiksi. Aloittelevat konsultit tekevät toki usein uusissa projekteissa käytännön konfiguroinnit, mutta asiakkaalle heitä ei vielä uskalleta päästää. Kun tässä tehtävässä on vuoden tai pari toiminut, uskalletaan juniori päästää ehkä kuunteluoppilaaksi asiakasprojekteihin. Parin, kolmen projektin jälkeen uskalletaan antaa vastuulle ehkä jokin moduuli kuten SD (myynti & jakelu).

Oma konsulttitalo?

Jos oman yrityksen perustamista mietit, tämä asia on sinulle jo täysin päivän selvää eikä meidän tarvitse kertoa tästä enempää.

Read Full Post »