On mielenkiintoista havaita ajan kuluessa, kuinka nuorena sitä palvoo teknologiaa varsinkin jos työskentelee ICSCT alalla. Asiakkaille ehdotellaan mitä merkillisimpiä aparaatteja ja ohjelmistoja käyttöönotettavaksi vailla mitään kosketuspohjaa todellisuuteen. Eikö joskus asioita voisi tehdä ihan maalaisjärjellä?!
Nykyaikana on tarjolla ohjelmistoja ja ratkaisuja joka lähtöön ja IT-ostaminen on vaikea laji siksikin, että saavutettavien hyötyjen laskeminen on usein jopa mahdotonta. Moniko osaa ennustaa, kuinka kauan ERPin oppiminen organisaatioissa vie, tai että mitkä ovat lopulliset kustannukset suhteessa saavutettaviin hyötyihin? Lisänä sopassa ovat lisenssointimallit jotka ovat käsittämätön viidakko josta usein ei ota selvää edes toimittaja itse. Tiedän eräällä isolla toimittajalla olevan n. 10cm paksun lisenssikirjan josta löytyy lääke ts. veloitusperuste jokaiseen tapaukseen. On olemassa liikenteeseen perustuvia maksuja, käyttäjäkohtaisia maksuja roolien mukaan jaoteltuna, ylläpitomaksuja suhteessa kokonaiskustannuksiin tai käyttäjälisenssien määrään, liikevaihtoon suhteutettuja lisenssejä jne.
Väitteilleni saa todellisuuspohjaa katsomalla monen ERPin käyttöönottaneen talon liikevaihtoa. Usein liikevaihto on ollut hyvinkin nousujohteista ennen ERP käyttöönottoa mutta sitten laskenut kuin lehmän häntä tai hädin tuskin pysynyt positiivisena. Voi tietenkin spekuloida silläkin että olisiko liikevaihto/voitto joka tapauksessa romahtanut. Mutta mistä tämä lopulta kertoo?
Oma vajavainen mielipiteeni on että näissä taloissa on tiedetty keskitetyn ratkaisun tuovan säästöjä ja sellaista halutun, mutta aliarvioitu usein ”jäykkien” prosessien vientiä käyttäjätasolle, ts. muutoshallintaa. Siinä missä aiemmin kyettiin ketterästi ja LUOVASTI ratkomaan mitä erilaisempia ongelmia, nyt on olemassa tiukat säännöt sille mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä arvatakseen mitä tästä seuraa: Käyttäjät alkavat varoa tekemisiään virheiden pelossa ja siitä syntyvän lisätyön vuoksi. Toiminta ajautuu hiljalleen prosessien mukaiseksi mutta ovatko nämä prosessit oikeasti tehokkaampia kuin esimerkiksi työntekijöiden vapaus tehdä liiketoimintaa tavalla joka heille on luonteenomaisinta? Eikö työntekijät juuri ole yrityksen voimavara joiden ideoiden ja käytännön tuntemuksen perusteella saadaan yrityksen kilpailukykyä paremmaksi?
Uskon siihen että IT on vienyt kehitystä huimasti eteenpäin – siitä ei mielestäni ole epäilystä. Olen vain ”vanhaksi” tullessani alkanut epäilemään suunnattomasti tätä IT -palvelujen ja tuotteiden tarpeellisuutta. Ala ruokkii itse itseään ja tästäkin syystä kasvaa voimakkaasti. Moni asia hoituisi yhä sähköpostilla jota useimmat osaavat käyttää mutta usein hautaudutaan edelleen IT-hypetykseen.
Esimerkki: Keskitetty hankinta
Yritys A on hankkinut tähän päivään asti kaikki tarvikkeensa toimipisteittäin riippumattomasti muista. Hankinnat on toteutettu milloin mitenkin (sähköpostilla, puhelimitse, suullisesti), mutta joka tapauksessa kaikki laskut on lähetetty pääkonttoriin jossa useampi kirjanpitäjä kirjaa laskuja taloushallinnon ohjelmistoon. Nyt joku myyntimies keksii että hei – yrityshän tarvitsee ERPin ja alkaa laatia strategiaa tämän myymiseksi, kun tosiasiassa selvittäisiin sillä että sovittaisiin perusteet hankinnoille, ts. joku sopisi vuosisopimukset tavarantoimittajien kanssa ja näillä hinnoilla mentäisiin niillä toimipisteillä joita hinnoittelu koskee. Edelleen toimipisteillä olisi oma vapautensa tehdä liiketoimintaa, mutta nyt hankintahinta on jo kiveen hakattu.
Esimerkki – Myynti
Asiakas haluaa ostaa tuotteen ABC. Tätä ei ole vielä valikoimassa, jolloin myyjä kentällä joutuu toteamaan tuotteen olevan loppu tai ei saatavilla. Tuotteen perustaminen varastoitavaksi tuotteeksi ERP prosessissa ja sen käsittely söisi katteen monin verroin joten tätä ei yleensä tehdä (ellei tuotetta oteta pysyvästi valikoimaan). Toki voitaisiin käyttää ns. palvelutuotteita, jolloin yhtä ja samaa tuotenumeroa käytettäisiin palveluiden myyntiin, jollainen mm. suoratoimitustuotteen myynti voisi olla, mutta usein ERPiä käyttävissä taloissa myyjän vapaudet ovat todella rajatut sillä kaikki on keskitettyä. Ilman ERPiä voisi myyjä myydä mitä ikinä asiakas haluaisikaan ja jopa soittaa asiakkaan läsnäollessa toimittajalle joka lähettäisi tavarat heti matkaan. Onko tämä sitä long-tail kaupankäyntiä?
Isossa kaupungissa oli julmetun suuri tavaratalo, josta sai aivan kaikkea, siis todellakin aivan kaikkea. Laittoivat sitten lehteen ilmoituksen myyjän paikasta ja paikkaa hakemaan ilmaantui ujohkon oloinen maalaispoika.
”Oot sitten maalta kotoisin?”
”Joo’o.”
”Ootko ennen tehnyt myyntihommia?”
”Juu, kyllä mä siellä maalla…”Vaikka sälli olikin vähän ujon oloinen, niin myyntipäällikkö jotenkin piti hänestä, ja otti hänet hommiin.
Pitkän hikisen ensimmäisen työpäivän jälkeen päällikkö tulee siinä viiden pintaan katsomaan miten maalaispoika on pärjännyt.
”No, montakos kauppaa olet tehnyt?”
”Yhden.”Päällikkö on vähän pettynyt, ja toteaa: ”Niin, yleensä meidän myyjät tekee sellaiset 20-30 kauppaa päivässä. Paljonkos arvoinen se ainokainen oli?”
”1,2 miljoonaa.”
”Yksi pilkku kaksi miljoonaa!! Mitä -ihmettä- sä oikein myit??”
”Niin no, mä myin tälle kaverille ensin sellaisen pienen ongenkoukun, sitten vähän isomman, seuraavaksi sellaisen Rapalan viehesarjan ja vielä perhontekovehkeet. Sitten se tietysti tartti siimaa, ja mä myin sille ensin sellaista tavallista, sitten vähän vahvempaa ja vielä sellaista kunnon barracudankestävää extrasiimaa. Tietysti siihen sitten oli myytävä kunnon vavat ja kelat. Sitten todettiin, että kyllä se venekin tarvitaan, ja niin mä vein kaverin veneosastolle ja myin sille Marino 9000:n erikoisvarustein. Seuraavaksi se totesi ettei sen vanha kuplavolkkari kyllä jaksa vetää semmoista rohjoa, joten vein sen sitte vielä auto-osastolle ja myin sille Range Roverin ja trailerin. Kaikkineen siitä tuli aika tarkkaan 1.198,160 mk.”
”Ei jumalauta, mies tulee ostamaan ongenkoukkua ja sä myyt sille kaiken tuon?”
”No ei ihan… itte asiassa se tuli ostamaan muijalleen tamponeja, ja mä sitten sanoin sille, että sun viikonloppus on joka tapauksessa pilalla, mikset lähde vaikka kalaan…”
Soukan houkka 